Holahola kuuleeko Suomi?
Holii! Aika kuluu täällä ihan eri superhypervauhdilla kuin Suomessa. Edellisestä postauksestakin on aikaa jo yli viikko, Chilessä oon ehtinyt olla jo 46 päivää ja tänään on jo 8.10! Mun onnellisuuslukemat kasvaa samaa superhypervauhtia kuin aika porskuttaa eteenpäin. Tällä viikolla on tuntunu etten voi lakata hymyilemästä, mulla on vaan niin hyvä olla. Vaikka tuntuu etten mä oo hirveesti edistyny espanjan kanssa, pienen miettimisen jälkeen huomaa suuren harppauksen siihen mitä mun kielitaito oli kun mä lähdin 23.8. Helsinki-Vantaalta tänne.
Mä oon huomannu edistystä myös muissa asioissa kuin mun kielitaidossa. Henkistä kasvua on tapahtunut jo ihan älyttömästi alle kahdessa kuukaudessa. Enää en osais kuvitella nyrpisteleväni nenääni jollekkin uudelle ruokalajille, saatikka olla maistamatta sitä. Tietysti täälläkin on monia ruokia, joista ei varmastikkaan tuu/eikä ne oo mun lempiruokia, mutta aina voi kokeilla ja miksei yllättyäkkin siitä mausta. Oon oppinut uusia asioita itsestäni ja arvostamaan asioita, joita mulla on, vaikka kuulostankin nyt tosi kliseiseltä. Kaikkein hienoin edistys on ollut siinä, että oon ruvennut luottamaan enemmän itteeni ja lopettanut jatkuvan vertailun. Parannettavaa ja opittavaa on kuitenkin paljon. En oo vielä tän täällä olon aikana oikeestaan uskaltanut olla oma itteni muiden kuin hostperheen kanssa ja pitäis rohkaistua ottamaan osaa uusiin/oudolta kuulostaviin juttuihin ja puhumaan enemmän ihmisten kanssa. Mutta mulla on hyvin aikaa oppia nuo ja paljon muuta, onhan mulla vielä melkein koko vuosi aikaa!
Viikonloppuna oli taas ihan kiitettävästi ohjelmaa. Perjantaina mentiin hostperheen, hostveljen tyttären Vikyn ja Pabliton, hostperheen ystävien lapsen kanssa syömään sushia. Todellisuudessa kukaan ei halunnu sushia ja mäkin päädyin lopulta vaan syömään jälkkäriä. Perjantai-illan ohjelmassa oli myös hakea hostveljet bussiasemalta. Lauantaina herätys oli jo 9 ja lähin kanadalaisen vaihtarin, Michellen kanssa kaupungille shoppailemaan ja syömään lounasta. Iltapäivän vietin hostperheen kanssa ja kahen tunnin päikkäreillä. Illalla käväistiin ripeästi mamán kanssa marketissa ostamassa synttärilahja Gonzalolle. Illalla oli sitten Gonzalon synttärit ja oli ehkä paras ilta tähän asti! Keskustelut oli hauskoja, jotkut soitti kitaraa ja laulo, muutamat laulo karaokea, tanssittiin, syötiin ja pidettiin hauskaa! Kotona mä olin vasta kolmelta yöllä ja sunnuntaina ei hirveesti innostanu herätä taas 9. Meillä oli A ja B luokan välinen "perhejuoksu"-kilpailu, jossa A(vihreet) ja meidän luokka B(punaset) juoksi kolme kilometriä. Juoksun idea oli kerätä mahdollisimman oman luokan värillä varustettuja ihmisiä paikalle. Hyvästä yrityksestä huolimatta, voiton vei A luokka. Loppupäivän vaan lepäilin tekemättä mitään erikoista. :)
Reilun tunnin päästä lähen takasin koululle lentopalloharkkoihin. Eilisestä keskiviikkoon mulla on iltapäivätunnit vapaita, kun muut tekee kokeita. Ootan jo innolla tulevaa viikonloppua, koska todennäkösesti pe-la meen yöks yhdelle kaverille, lauantaina on luokkakaverin synttärit ja sunnuntaina tehdään hostperheen ja kanadalaisen vaihtarin hostperheen kanssa retki johonkin lähikylään. :) Ihanan syksyistä viikkoa Suomeen!
Torstaina oli myös Ninolla synttärit. Viime viikolla oli varmasti ennätysmäärä syntympäiviä ku mun luokkalaisista ja rinnakkaisluokkalaisita oli jollain synttärit jokaisena viime viikonpäivänä.
Tehtiin tacoja.
Mis amigaaaas.
Mä oon huomannu edistystä myös muissa asioissa kuin mun kielitaidossa. Henkistä kasvua on tapahtunut jo ihan älyttömästi alle kahdessa kuukaudessa. Enää en osais kuvitella nyrpisteleväni nenääni jollekkin uudelle ruokalajille, saatikka olla maistamatta sitä. Tietysti täälläkin on monia ruokia, joista ei varmastikkaan tuu/eikä ne oo mun lempiruokia, mutta aina voi kokeilla ja miksei yllättyäkkin siitä mausta. Oon oppinut uusia asioita itsestäni ja arvostamaan asioita, joita mulla on, vaikka kuulostankin nyt tosi kliseiseltä. Kaikkein hienoin edistys on ollut siinä, että oon ruvennut luottamaan enemmän itteeni ja lopettanut jatkuvan vertailun. Parannettavaa ja opittavaa on kuitenkin paljon. En oo vielä tän täällä olon aikana oikeestaan uskaltanut olla oma itteni muiden kuin hostperheen kanssa ja pitäis rohkaistua ottamaan osaa uusiin/oudolta kuulostaviin juttuihin ja puhumaan enemmän ihmisten kanssa. Mutta mulla on hyvin aikaa oppia nuo ja paljon muuta, onhan mulla vielä melkein koko vuosi aikaa!
Viikonloppuna oli taas ihan kiitettävästi ohjelmaa. Perjantaina mentiin hostperheen, hostveljen tyttären Vikyn ja Pabliton, hostperheen ystävien lapsen kanssa syömään sushia. Todellisuudessa kukaan ei halunnu sushia ja mäkin päädyin lopulta vaan syömään jälkkäriä. Perjantai-illan ohjelmassa oli myös hakea hostveljet bussiasemalta. Lauantaina herätys oli jo 9 ja lähin kanadalaisen vaihtarin, Michellen kanssa kaupungille shoppailemaan ja syömään lounasta. Iltapäivän vietin hostperheen kanssa ja kahen tunnin päikkäreillä. Illalla käväistiin ripeästi mamán kanssa marketissa ostamassa synttärilahja Gonzalolle. Illalla oli sitten Gonzalon synttärit ja oli ehkä paras ilta tähän asti! Keskustelut oli hauskoja, jotkut soitti kitaraa ja laulo, muutamat laulo karaokea, tanssittiin, syötiin ja pidettiin hauskaa! Kotona mä olin vasta kolmelta yöllä ja sunnuntaina ei hirveesti innostanu herätä taas 9. Meillä oli A ja B luokan välinen "perhejuoksu"-kilpailu, jossa A(vihreet) ja meidän luokka B(punaset) juoksi kolme kilometriä. Juoksun idea oli kerätä mahdollisimman oman luokan värillä varustettuja ihmisiä paikalle. Hyvästä yrityksestä huolimatta, voiton vei A luokka. Loppupäivän vaan lepäilin tekemättä mitään erikoista. :)
Reilun tunnin päästä lähen takasin koululle lentopalloharkkoihin. Eilisestä keskiviikkoon mulla on iltapäivätunnit vapaita, kun muut tekee kokeita. Ootan jo innolla tulevaa viikonloppua, koska todennäkösesti pe-la meen yöks yhdelle kaverille, lauantaina on luokkakaverin synttärit ja sunnuntaina tehdään hostperheen ja kanadalaisen vaihtarin hostperheen kanssa retki johonkin lähikylään. :) Ihanan syksyistä viikkoa Suomeen!
Torstaina oli myös Ninolla synttärit. Viime viikolla oli varmasti ennätysmäärä syntympäiviä ku mun luokkalaisista ja rinnakkaisluokkalaisita oli jollain synttärit jokaisena viime viikonpäivänä.
Tehtiin tacoja.
Mis amigaaaas.
Ihana kuulla, että oot viihdyt siellä hyvin♥!! ja espanjan taito ja 'enemmän omana ittenä oleminenkin' harjaantuu varmasti kokoajan:-) Puhutteko sen kanadalaisen vaihtarin kaa espanjaa vai englantia? Ps. mulle tuli hirvee nälkä ku katoin noit ruokakuvii:D -Sanni
ResponderBorrarIhana tsemppaava kommentti, kiitos <3 puhutaan sekä englantia että espanjaa mut välillä tuntuu vaan niin tyhmältä yrittää puhua espanjaa ku molemmat kuitenkin ymmärtää/puhuu enkkua. Kaikissa Rotaryjutuissa on meidän kuitenki kokoajan puhuttava espanjaa ja nyt ollaan siirrytty ehkä enemmälle espanjalle ku enkulle mikä on tosi hyvä! :) hahahah noi oli kyllä herkullisia ruokia :P
Borrar